Musta hevonen

Chris Rock kokeili kykyjään ohjaajana ensimmäisen kerran tässä filmissä, jossa hänen näyttelemänsä Mays Gilliam nostetaan presidenttiehdokkaaksi sen jälkeen, kun varsinainen ehdokas kuolee yllättäen. Puolue ei tietenkään edes kuvittele Gilliamin pärjäävän kisassa, mutta mies itse ottaa pestin tosissaan. Gilliamin rehellisyyteen perustuva vaalikampanja alkaa poikia ääniä, ja ex-heilakin kiinnostuu miehestä uudelleen.
Bernie Mac näyttelee päähenkilön veljeä.

LISÄTIEDOT

Valmistusmaa: Yhdysvallat
Julkaisuvuosi: 2003

Pääosissa: Dylan Baker , Bernie Mac ,Chris Rock

Ohjaus: Chris Rock

Kuvat: Head of State

Elokuva muualla: IMDB

• K-11

Tonttu Toljanteri

Tonttu Toljanteri on YLE TV2:n tuottama jouluaiheinen lastenohjelma, josta on tehty jaksoja vuodesta 1998 lähtien. Yksi jakso on kestoltaan 5 -10 minuuttia, ja 24. jakso on yleensä noin 20 minuutin pituinen. Viimeisimmät jaksot tehtiin vuodeksi 2011. Osia kussakin sarjassa on 24 kappaletta ja ne esitetään joulukalenteripäivien mukaisesti 1.-24. joulukuuta.

Tonttu Toljanteri (1998)

Sarja alkaa, kun Toljanteri lyö vahingossa Joulupukkia tikkapuilla päähän ja tämä menettää muistinsa. Toljanteri yrittää salata tämän muilta kaikin voimin muun muassa hoitamalla pukin hommia ja käännyttämällä kaikki, jotka ovat menossa tapaamaan pukkia. Toljanteri on myös ihastunut Lääkäri Lettuun, mutta on liian ujo sanoakseen mitään. Viime hetken lähestyessä pukin pitäisi lähteä jakamaan lahjoja, mutta Toljanteri ei vieläkään ole saanut pukkia kuntoon. Hän lyö vahingossa pukkia uudestaan, mikä parantaa hänet.

Tonttu Toljanterin Tonttu-TV (2003)

Amerikan-tonttu Hilda Häkkyrä valittaa, että lapset villiintyvät Tonttu-TV:n lelumainoksista. Joulupukki aloittaa uuden ohjelman, jossa ei saa mainita sanaa "joulu". "Antaa joulun tulla sydämiimme pikkuhiljaa, päivä päivältä ja yö yöltä. Mitä sitä heti ahnehtimaan", sanoo Joulupukki.

Toljanterin joulumieli (2003)

Korvatunturille haetaan pikaposteljoonia, ja hakijoita on kaksi. Viänänen ja Korvanen tulevat pukin luokse kuulotarkastukseen ja raportin antoon. Korvanen jää kuuntelemaan oven taakse muorin ja pukin puheita, ja hän kuulee pukin halusta jäädä eläkkeelle ja että seuraajakseen pukki ehdottaa Toljanteria. Tästä Korvanen suuttuu ja alkaa sabotoida Toljanterin töitä ja uskottelee toisen pikaposteljoonihakijan uskomaan Toljanterin tehneen kaikki ilkeydet. Lopuksi totuus tulee ilmi ja kaikilla paitsi Korvasella on joulumieli.

Toljanteri muorin töissä (2007)

Joulumuori sairastuu unipöpöön (unipöpö on yli 500 vuotta ylitöitä tehneiden tonttujen tauti) ja Toljanteri rupeaa hoitamaan tämän töitä ja vie hänet omalle pankolleen väittäen, että siellä on joulumörkö. Toljanteri hoitaa itse kaikki muorin työt ja keksii aina syyn, miksi muori ei ole tavoitettavissa. Hän ei halua kaikkien menevän paniikkiin kuullessaan muorin olevan joulun alla sairaana. Aattona muori kuitenkin tulee muiden kanssa perinteiseen puurojuhlaan.

Tonttu Toljanteri – Oikean joulun salaisuus (2010)

Nyt selviää miten turvatonta on sekä lapselle että aikuiselle kun kaikki halutaan muuttaa, muutosuhan alle joutuu koko joulu, konsulttitontun toimesta.^[1]

Tonttu Toljanterin Tuhmaikä (2011)

Äkäampiainen pistää Toljanteria 1.12 ja Toljanterilla alkaa tuhmaikä pahaan aikaan joulun alla, johon kuuluu mm. kiukuttelua.

Näyttelijät

1998  Kunto Ojansivu	... Tonttu Toljanteri
Jukka Pääkkönen	... Joulupukki
Satu Säävälä	... Joulumuori
Kirsi Laamanen	... Lääkäri Lettu
Erkki Teittinen	... Viänänen
Jussi Rekonen	... Sähkömiestonttu
Anneli Karppinen	... Hilda Häkkyrä ja Silmätunturin Selma

2010

Kunto Ojansivu	... Tonttu Toljanteri
Jukka Pääkkönen	... Joulupukki
Satu Säävälä	... Joulumuori
Kirsi Laamanen	... Lääkäri Lettu
Erkki Teittinen	... Viänänen
Tommi Eronen	... Konsulttitonttu
Jussi Rekonen	... Sähkömiestonttu

[muokkaa]2011

Kunto Ojansivu	... Tonttu Toljanteri
Jukka Pääkkönen	... Joulupukki
Satu Säävälä	... Joulumuori
Kirsi Laamanen	... Lääkäri Lettu
Erkki Teittinen	... Viänänen
Elena Leeve	... Tuulikki
Risto Korhonen	... Metusalemi

[muokkaa]Muuta

Internetiin laadittiin joulukuussa 2008 adressi, jossa kansalaiset vaativat Tonttu Toljanterin vanhoja ja uusia YLEn esittämiä jaksoja, vuoden 2009 joulukalenteriin. Adressin allekirjoittivat jopa 600 ihmistä, mutta ei silti mennyt läpi, vaikka YLE harkitsikin asiaa. YLE on huomannut molemmat adressit.

Joulupukki, tontut ja joulukuusi

JOULUPUKKI


Joulupukki on hyvänsuopa fiktiivinen mieshahmo, joka tuo jouluna lahjoja.

                                                                                                               suklaapukki (yläpuolella)

Nykyisin kansainvälisesti tunnetun joulupukin taustalla on 300-luvulla elänyt Myran piispa Pyhä Nikolaus (tunnetaan myös Nikolaus Barilaisena), jonka nimestä (lat. Sanctus Nicolaus) johtuvat hahmon nimet monissa kielissä, esimerkiksi englanninkielinen nimitys Santa Claus ja alankomaalainen Sinterklaas. Hänen kotikaupunkinsa Myra sijaitsi Anatoliassa, nykyisen Turkin alueella. Pyhä Nikolaus oli tunnettu hyväntekijä, ja hänestä tuli merimiesten, kauppiaiden ja lasten suojeluspyhimys.

Joulupukki ja poroja kanadalaisessa julkaisussa Canadian Illustrated Newsvuodelta 1875.

Legendan mukaan Pyhä Nikolaus kohdisti paljon huomiota lapsiin, jonka vuoksi häntä pidettiinkeskiajalla lasten suojelijana. Esimerkiksi Hollannissa lapsille jaettiin lahjoja Nikolauksen päivänä 6. joulukuuta. Tapa levisi hollantilaisten protestanttien mukana Pohjois-Amerikkaan, jossa vuosisatojen kuluessa Nikolaoksen legendasta muodostui yhdysvaltalainen Santa-hahmo, engl.Santa Claus. Nimensä Santa Claus sai hollannin Sinterklaas-nimestä, joka puolestaan polveutui Nikolauksesta.

Euroopassa puolestaan Martti Luther halusi korvata mielestään liian paavillistuneen Nikolauksen juhlan, ja kehitti jouluaatoksi Christkind-juhlan (saks. Kristus-lapsi), jossa lahjat toi Jeesus-lapsi eikä Nikolaos. Myöhemmin Keski-Euroopassa juhlan nimi muuttui muotoon Kriss Kringle, jota nykyisin pidetään esimerkiksi Saksassa Joulupukin toisena nimenä.

Suomessa lahjoja jakava Nikolaus tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa. Tavan levitessä maahan se yhdistyi suomalaisten joulunajan naamiohahmojen kanssa. Syntyi suomalainen joulupukki, joka perinteisesti pukeutui harmaaseen turkkiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen vaihtoi asunsa punaiseen nuttuun yhdysvaltalaisen Santa Claus -joulupukin vaikutuksesta.

Santa Clausin nykyinen ulkoasu kehittyi Yhdysvalloissa, jossa Pyhä Nikolaus ja Kris Kringle (engl. Criscringle) yhdistyivät ja syntyi Santa Claus-joulupukkihahmo.

Philadelphialainen kauppias J. W. Parkinson palkkasi noin vuonna 1841 markkinointitemppuna Criscringle-asuisen miehen kiipeämään kauppansa savupiippuun. Vuonna 1863 pilapiirtäjä Thomas Nast kehitti oman versionsa Joulupukista. Hän lisäsi hahmolle viikset ja parran sekä puki sen turkikseen. Hänen vuonna 1881 julkaistu teoksensa Merry Old Santa Claus on jo melko lähellä nykyään tuntemaamme Joulupukkia. Vuonna 1885 bostonilainen kirjanpainaja Louis Prang painoi joulukortteja, joissa hän esitteli punapukuisen Joulupukin. Tätä ennen Joulupukin asut olivat olleet vaihtelevasti sinisiä, vihreitä, violetteja tai harmaita.

Yhdysvaltalainen Haddon Sundblom, jonka isä oli ahvenanmaalaista syntyperää ja äiti Ruotsista, piirsi vuonna 1931 Coca-Colallejoulumainoksen, jossa oli Joulupukki. Ensimmäistä kertaa Sundblomin Pukki esiintyi Saturday Evening Postissa vuonna 1931. Sundblom sai tehtäväkseen seuraavienkin vuosien joulumainoksen piirtämisen, ja aina hän teki Pukille punaiset vaatteet. Lyhyessä ajassa tämä hahmo vakiintui, ja niinpä nykyisinkin ovia kolkuttelee punanuttuinen Pukki.

Nykyisin Joulupukki kuvataan kilttinä, punanuttuisena, pyöreävatsaisena vanhana miehenä, jolla on suuri valkoinen parta ja silmälasit. Pukin kotipaikkana pidetään kulttuurin mukaan joko Suomen Korvatunturia, pohjoisnapaa, pohjoista Kanadaa, Grönlantia tai Taalainmaata.

Joulupukki eri kulttuureissa

[muokkaa]Suomi

Joulupukin suomenkielinen nimitys juontaa ilmeisesti vanhan suomalaisen perinteen nuuttipukkiin ja kekripukkiin. Nuuttipukit, jotka usein olivat pukin taljaan pukeutuneita nuoria, kiertelivät nuutinpäivän (13. tammikuuta, vuoteen 1708 asti 7. tammikuuta) aikaan taloissa kerjäämässä joulun tähteitä.

Vanhassa pakanallisessa Suomessa nuuttipukki oli mies, joka pukeutui hedelmällisyysriitin hahmoksi, pukiksi. Hän laittoi pukin sarvet päähän muuttuakseen šamanistisen perinteen mukaan pukin kaltaiseksi. Asuun kuuluivat myös tuohinaamari ja nurin käännetty turkki.Pukki vaelteli talosta taloon juoden tarjottua alkoholia. Hän saattoi pelotella lapsia ja olla humalassa. Joskus pukki myös jakoi lahjoja kilteille ja vitsoja tuhmille lapsille.

Nykyisen suomalaisen jouluperinteen mukaan Joulupukki asuu Joulumuorin, tonttujen ja porojen kera Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Joulutontut auttavat Pukkia tekemään lahjat Joulupukin pajassa Korvatunturilla ja tarkkailemaan, ketkä lapsista ovat olleet kilttejä. Suomessa Pukki tulee taloon jouluaattoiltana ja juttelee asukkaiden kanssa. Joulupukki sanoo yleensä tullessaan "Onkos täällä kilttejä lapsia?". Brittiläis–amerikkalainen joulupukkiperinne on vaikuttanut suomalaiseen perinteeseen huomattavasti. Suomessa on tapahtunut niin sanottu perinteiden sekoittuminen, jossa joulun isähahmo "Father Christmas" (brittiperinteen mukaan) on saanut Joulupukin nimen (suomalaisen perinteen mukaan). Vanha pakanallinen joulupukki todellakin muistutti ulkonäöllisesti pukkia. Amerikkalaisten Coca Cola -joulupukki on Suomessa hyvin tyypillinen joulupukin ulkomuoto nykyään, sen piirsi vuonna 1931 suomalaiset juuret omaava Haddon Sundblom. Vanhan ajan joulupukilla oli joskus musta kaapu, nykyään hän käyttää sen sijaan yleensä punaista kaapua, ja hänellä on valkoparta. Eräs yhdysvaltalaista alkuperää oleva laulu on tehnyt Petteri Punakuonon tunnetuksi yhtenä joulupukin rekeä vetävistä poroista.

Nykyisen jouluperinteen mukaan joulupukilla on joulutonttuja apureinaan. Suomalaisessa jouluperinteessä joulutonttu on pienikokoinen partainen mieshahmo, hyvin paljon kuin minikokoinen joulupukki. Joulutontut ovat osittain peräisin kansanperinteen tuntemista haltijoista ja muista pikkuolennoista. Joulupukki taas on isovatsainen, isokokoinen naurava mies, jolla on valkoinen parta, "kuuraparta". Hän on erittäin vanha, iältään jopa satoja vuosia. Joskus hän saattaa olla raihnainen ja käyttää puista kävelykeppiä. Silti hän jaksaa nauraa ja jakaa lahjoja lapsille. Lahjoja varten pukilla on usein juuttisäkki.

Joulupukki asuu tonttuineen Korvatunturilla ja käyttää kulkuvälineenään porovaljakon vetämää rekeä. Joulupukki on ns. myyttinen hahmo. Suomalainen joulupukki kulkee reellä maan pintaa pitkin toisin kuin amerikkalainen joulupukki, jonka pororeki osaa lentää. Suomessa joulupukki ei tule sisään savupiipusta vaan ovesta. Suomalainen joulupukki ei ole henkiolento eikä näkymätön vaan verta ja lihaa, ihmishahmo. Joulupukki on osa joulumytologiaa.

Joulupukin puoliso on joulumuori, joka on myös iäkäs. Joulutonttujen, joulupukin ja joulumuorin yhteinen tehtävä on hoitaa lasten lahja-asiat kuntoon Korvatunturilla niin, että joulupukki voi kuljettaa lahjat reellään perille. Suomessa joulupukki on myyttinen isähahmo, joka päättää, kuka on kiltti ja kuka ei. Joulutontut ovat vakoojia, jotka katselevat ikkunasta lapsien touhuja ja päättelevät, ovatko lapset kilttejä vai eivät ja raportoivat sitten joulupukille.

Monien perheiden perinteeseen kuuluu, että lapset kirjoittavat Joulupukille kirjeitä. Lapsilla on tapana kirjoittaa lista toivomistaan lahjoista. Kirje annetaan usein vanhemmille perille toimitettavaksi. Joulupukki, joka tuo lahjat, on tyypillisesti tuttu mieshenkilö, jota lasten ei kuitenkaan ole tarkoitus tunnistaa. Yhä enemmän myös käytetään maksullista joulupukkia. Lapsille joulupukki tuottaa jännitystä erityisesti lahjojen odotuksen vuoksi. Joulupukki onkin suuressa suosiossa lasten keskuudessa.

Vanha, pakanallinen joulu on keskitalven niin sanottu hedelmällisyysriitti ja talvipäivänseisahduksen jälkeinen valojen vapautumisen juhla, jonka mukaan pian taas aurinko tulee esiin ja maa rupeaa kasvamaan viljaa. Pukki on hedelmällisyyden symboli. Kristillinen joulu onJeesuksen syntymäjuhla, jota vietetään 25. joulukuuta. Suomessa valmistetaan nuuttipukkeja, olkipukkeja, jotka muistuttavat tästä hedelmällisyysriitistä. Niillä on neljä jalkaa, joilla ne seisovat tavanomaisella tavalla. Sarvet ovat käyrät eivätkä terävät. Silmiä ei yleensä piirretä. Pukki onkin ns. karikatyyri, hahmotelma eläimestä.

Jouluaattoisin televisiosta tulee Joulupukin kuumalinja -niminen ohjelma, jossa lapset voivat soittaa Kosti Kotirannan näyttelemälle Joulupukille.

Kirjeet Joulupukille

Kirjeiden kirjoittaminen Joulupukille on jo pitkään kuulunut lasten jouluperinteisiin monissa maissa. Nämä kirjeet sisältävät usein lahjatoivelistan. Monissa maissa postilaitos palkkaa työntekijöitä tai antaa vapaaehtoisten hoitaa kirjeisiin vastaamisen. Esimerkiksi Kanadan postilla on oma postinumeronsa Joulupukin kirjeille: H0H 0H0, ja Grönlannin joulupukki saa noin 200 000 kirjettä vuodessa. Myös Suomen Joulupukki saa vuosittain yli puoli miljoonaa kirjettä yli 190 maasta, erityisesti Isosta-Britanniasta, Puolasta ja Japanista. Joulupukin postitoimisto sijaitsee Rovaniemellä.

Kritiikki

Euroopassa monet kristilliset ryhmät ovat kritisoineet joulupukkia siitä, että se vie huomion pois joulun todellisesta sanomasta. Saksassa ja Itävallassa alkoi vuonna 2006 "Kieltäkää pukki" -kampanja, jonka johdosta joulupukkia ei päästetty joulumarkkinoille. Wienin joulumarkkinoilla pukkijulisteet ja -kuvat piti poistaa. Kampanjan järjestäjien mielestä Joulupukki on kaupallinen ja Coca Colan markkinamiesten luoma hahmo. Wienin kaupungintalon tiedottaja sanoi, että ne, jotka haluavat nähdä Joulupukin, voivat mennä Amerikkaan.

TONTTU

Tonttu

Tonttu on pieni ihmisen kaltainen olento pohjoismaisessa kansanperinteessä. Suomen kielensana "tonttu" tulee ruotsin "tomte"-sanasta tai vaihtoehtoisesti sanasta "tontti", jolloin tonttu olisi alun perin paikan haltija. Tonttu on monissa tapauksissa vain toinen nimitys haltijoille.

Tonttuihin on kuulunut erilaisia olentoja, ihmisten luona eläviä haltijoita, sekä maahisia,menninkäisiä ja muita metsän ja luonnon haltijoita. Vasta sittemmin tontut on erotettu omaksi "rodukseen".

Tonttuja on kansanperinteessä monenlaisia tavallisten metsätonttujen lisäksi. Maalaistalojen monille rakennuksille oli omat suojelijatonttunsa eli haltijansa, saunatontut, myllytontut, riihitontut, aittatontut, navettatontut ja tallitontut. Sitten oli vielä kotitonttuja. Palkaksi nämä tontut vaativat vähän ruokaa, asumisoikeuden tai viimeiset löylyt saunasta.

Jotkut uskoivat, että jos ei hoitanut omaa tonttiansa ja jättänyt kuistille ruokaa tontuille, tontut saattoivat pistää tontin säpäleiksi tai tuhota kasvimaat.

Tätä nykyä tunnetuimpia ympärivuotisia tonttuhahmoja saattavat olla monista eri materiaaleista valmistettavat puutarhatontut, jotka etenkin Keski-Euroopassa ovat villinneet keräilyyn taipuvaisia kotipuutarhureita.

Kuuluisimpia tonttuja on Turun linnan tonttu-ukko.

Joulutonttu

Nykyisin länsimaiseen jouluperinteeseen kuuluvat joulutontut, jotka ovat useimmiten hiippalakkipäisiä pikkuihmisiä. Joulutontut jakoivat ennen lahjoja jouluna omatoimisesti, mutta nykyään ne mielletään joulupukin apulaisiksi, jotka tekevät lahjoja lapsille. Joulutonttujen kerrotaan tarkkailevan piilopaikoistaan lapsia selvittääkseen, ovatko nämä kilttejä. Tontut tai joulupukki tuovat sitten jouluaattona lahjoja niille, jotka olivat kilttejä. Joulutontut ovat yleinen joulukoristeiden aihe.

Joulutonttu ilmestyi suomalaisiin uskomuksiin 1800-luvun lopulla. Jouluna haltiatonttua muistettiin kupillisella ohrapuuroa. Myös joulusaunaan viimeinen kylpijä jätti ylimääräinen vastan.

JOULUKUUSI

Joulukuusi eli joulupuu on jouluna tavallisesti sisällä pidettävä koristeltu puu, joka Suomessa on yleensä kuusi. Joulupuu voi olla myös kataja, mänty tai pihta. Puu koristellaan erilaisin koristein kuten sähkökynttilöin ja värikkäin nauhoin. Latvaan sijoitetaan usein tähti. Nykyään on saatavana myös muovisia tekokuusia, jotka kestävät useiden vuosien käytön ja sopivat myös ihmisille joille oikea kuusi aiheuttaa allergisia oireita.

Historia

Perinne joulukuusen hankkimisesta saapui Suomeen ensin 1800-luvulla säätyläiskoteihin, sittentalonpoikaisiin tupiin 1870- ja 1880-lukujen tienoilla. Joulukuusi yleistyi kuitenkin vasta 1900-luvun alussa. Sen yleistymistä edisti vanhan kansan tapa laittaa koristeeksi juhannus-, nimipäivä- ja hääkuusia, joskin lähinnä ulos. Joulukuusi on alun perin lähtöisin pakanajuhlista.

Vuonna 1829 paroni von Klinckowströmin joulujuhlassa oli peräti kahdeksan kuusta ja niistä yhden takana piilossa posetiivinsoittaja.

Joulukuusi koristeena

Aikoinaan joulukuusi koristeltiin kynttilöillä, paperiketjuilla, erilaisilla olkikoristeilla, lippuketjuilla japiparkakuilla. Ennen kuusenkynttilöiden yleistymistä oli tapana peittää pirtin lattia oljilla jouluna, mutta kynttilöiden aiheuttama palovaara ilmeisesti lopetti olkien käytön. Joululahjat kootaan monesti yhä kuusen alle ennen niiden jakamista.

Muovisen joulukuusen latvaosa koristeineen ja tähtineen.

Nykyään tavallisimmat kuusenkoristeet ovat sähkö- ja led -kynttilöiden lisäksi värikkäät nauhat ja pallot, puun latvaan sijoitetaan usein tähti. Saatavana on myös erikokoisia muovisia tekokuusia, jotka kestävät useiden vuosien käytön ja sopivat myös niille, joille oikea kuusi aiheuttaa allergisiaoireita. Joulukuusia on tapana asetella sekä sisälle – esimerkiksi koteihin ja julkisiin tiloihin – että ulos, kuten toreille ja kauppojen ulkopuolelle. Ensimmäiset joulukuuset olivat aina ulkona yleisillä paikoilla. Perinteen mukaan joulukuusi viedään pois viimeistään Nuutinpäivänä, joka on 13. tammikuuta. Joulukuusen arvellaan koristavan Suomessa noin miljoonaa kotia joka joulu. Yhden ihmisen talouksista vain puolet hankkii kotiinsa kuusen, vähintään nelihenkisistä perheistä 84 prosenttia.

Joulukuusen hankinta

1990-luvulta lähtien joulukuusia on ryhdytty erikseen kasvattamaan ja tuomaan Suomeenkin, muun muassa Tanskasta. Kasvattajat voivat erikoistua tiettyihin koristekuusilajeihin. Joulukuusi saatetaan silti yhä kaataa itse metsästä, ellei sitä osteta joulukuusikauppiaalta. Joulukuusia myydään toreilla, markettien pihoilla, huoltoasemilla, kotipihoilla ja monilla muillakin myyntipaikoilla. Joiltakin kuusenkasvatustiloilta puun voi käydä myös itse kaatamassa. Kuusten myyjinä ovat useimmiten joko metsänomistajat tai ammattimaiset joulukuusenkasvattajat.

Luontoa säästäkseen voi kuusen hankkimisen sijasta valita pihalta tai lähimetsästä puun ja koristella sen talven eläimille. Oksille ripustetaan talipalloja.